Vuodesta 2016 alkaen uutta kirjanpitolakia on sovellettu tilinpäätöksiin. Laki toi mukanaan huojennuksia pien- ja mikroyrityksille. Yksi huojennuksista koski rahoituslaskelmaa, jota ei päivitetyn lain mukaan enää tarvitse laatia. Oma subjektiivinen oletukseni, joka vähän kokemukseenkin nojaa, on että tämän myötä rahoituslaskelma on päässyt unohtumaan. Erityisesti ns. pienemmässä päässä yrityksiä.
Vuodesta 2016 alkaen uutta kirjanpitolakia on sovellettu tilinpäätöksiin. Laki toi mukanaan huojennuksia pien- ja mikroyrityksille. Yksi huojennuksista koski rahoituslaskelmaa, jota ei päivitetyn lain mukaan enää tarvitse laatia. Oma subjektiivinen oletukseni, joka vähän kokemukseenkin nojaa, on että tämän myötä rahoituslaskelma on päässyt unohtumaan. Erityisesti ns. pienemmässä päässä yrityksiä. Tilannetta kuvastaa jo sekin, että laskelmasta käytetään tilanteesta ja käyttäjästä riippuen termiä rahoituslaskelma, rahavirtalaskelma tai kassavirtalaskelma. Itsekin tähän sorrun, vaikka kassavirta-/rahavirtalaskelma on yksi esimerkki rahoituslaskelmasta. Kyllähän tuloslaskelma on tuloslaskelma ja tase on tase käyttäjästä riippumatta. Rahoituslaskelman merkitystä ei voi mielestäni liiaksi korostaa, varsinkaan tulevaisuuden ennusteita laadittaessa. Tuloslaskelma on hyvä ja tärkeä työkalu, mutta niin sanottuun alimpaan riviin vaikuttaa myös ei-kassavirtaerät kuten poistot, arvonalentumiset tai -korotukset. Tase on mainio katsaus yhtiön taloudelliseen tilanteeseen, mutta se kuvaa vain yhden päivän tilannetta. Tase ei myöskään reagoi niin nopeasti yhtiön kannattavuuden mahdolliseen heikentymiseen. Alkujaan hyvinkin vakavarainen yhtiö voi tehdä vuosia tappiota ennen kuin taseen tunnusluvut ovat hälyttävällä tasolla. Ainakaan, jos taseen tunnuslukujen kehittymistä ei seurata. Rahoituslaskelma on toisaalta armottoman rehellinen kuvaamaan yhtiön kannattavuudessa tapahtuvia muutoksia. Jos kassasta lähtee enemmän rahaa kuin sinne tulee, rahoituslaskelma osoittaa tämän nopeasti. Muun muassa tästä syystä pankit ovat enemmän ja enemmän siirtyneet nimenomaisesti kassavirran rahoittamiseen. Lainanhoitokyvyn arviointi lähtee, tai ainakin sen tulisi lähteä, kassavirtojen analysoinnista ja vasta sitten katsotaan vakuuksia. Toki pankitkin vielä harjoittavat tapauskohtaista arviointia, mutta mitä digitaalisempaan suuntaan pankkitoiminta menee, sitä enemmän luotonanto perustuu numeroihin. Rahoituslaskelma ei kuitenkaan palvele ainoastaan pankkeja tai ulkopuolisia tahoja. Se on erittäin hyvä ja mielestäni tärkeä työkalu myös yritysten sisäisessä käytössä. Se kertoo, mihin yrityksen operatiivisesta toiminnasta syntyvät kassavirrat menevät, sekä toisaalta mihin ja kuinka paljon niitä voisi käyttää. Esimerkiksi investointeja pohdittaessa ja suunniteltaessa hyvin sekä realistisesti laadittu kassavirtaennuste kertoo: onko investointi rahoitettavissa ns. omin voimin, tarvitaanko investointiin rahoitusta ja jos tarvitaan, kuinka paljon? kestääkö kassavirta ja kassa mahdollisen lainan lyhennyksen ja kuinka paljon investoinnin täytyy tuottaa tulevia kassavirtoja, jotta se on kannattava? Käyttöpääomien hallintaan rahoituslaskelma on erinomainen työkalu. Se kertoo kuinka paljon varastoon ja saamisiin sitoutuu kassavaroja sekä toisaalta kuinka paljon ostovelat ja muut lyhytaikaiset velat vapauttavat kassavaroja. Vanha viisaus ajoissa perimisestä ja myöhään maksamisesta havainnollistuu rahoituslaskelman avulla. Kassavirta-asioiden tulisi kiinnostaa myös omistajia. Rahoituslaskelma kertoo myös kuinka paljon operatiivisesta toiminnasta syntyvistä vuosittaisista kassavirroista olisi jaettavissa osakkeenomistajille, kun niistä on ensin vähennetty investoinnit sekä lainojen lyhennykset. Ota yhteyttä niin katsotaan yhdessä, kuinka kassavirtojen analysointi voisi tukea teidän liiketoimintaa! Antti Pekkarinen Osakas, JTT Advisory 0407016640